Hiivurin Kohtalonveistäjä

© Vvapaat

VIRTUAALIHEVONEN / A SIM-GAME HORSE

📜 Veisu saapui Hirttivaaraan Hiivurin Suomenhevosten kasvattimyynnistä. Tammassa ihastutti etenkin sille tarjotut nimiehdotukset sekä vanhempien suku nimineen - koska nehän ovatkin ne tärkeimmät asiat, mitä hevosia hankkiessa kannattaakin katsoa. Luonteeltaan tamma on ollut aika persoonallinen jo varsasta saakka.

Veisu on yksinäinen susi, joka ei juurikaan välitä muista hevosista muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Karsinasta tamma yrmyilee niin ohikulkeville hevosille kuin ihmisillekin. Hoitotoimenpiteet kannattaa suorittaa käytävällä tai pesukarsinassa, jossa tamman saa molemmin puolin kiinni, sillä Veisu ei pidä vierailijoista karsinassaan. Jos seisoo tamman mielestä väärässä paikassa tai jokin asia ei ole tamman mieleen, saa melko nopeasti hampaista. Veisun kanssa kannattaakin aina olla hieman varuillaan, mutta samalla kuitenkin vältettävä näyttämästä tammalle omaa epävarmuuttaan. Teeskentelijöistäkään tamma ei tykkää, eli rohkean tai iloisen esittämistä silloin kun ei sellaista ole, kannattaa myös välttää. Tiedä sitten, mikä olisi se paras tapa olla ja toimia tamman kanssa. Kengittäjän ja eläinlääkärin kanssa tamma käyttäytyy yllättävän hyvin, vaikkei aina ihan mutkaton olekaan. Piikkejä tamma pelkää ja paljon.

Taluttaessa Veisu on vähän sellainen seilaaja. Joko se jää nysväämään taluttajan taakse ja varmasti astuu muutaman kerran kengänkannoille, tai vaihtoehtoisesti se yrittää hiihdellä pitkällä taluttajan edellä. Hidastaessa tamma vain kääntyy mutkalle taluttajan edelle. Tammaa on yritetty opettaa kulkemaan narussa asiallisesti kaikin tiedoissa olevin keinoin, mutta melko kehnolla menestyksellä. Joskus tamma yllättää ja kävelee kuuliaisesti vierellä, mutta seuraavan kerran mennään taas ihan miten sattuu. Tarhaan päästettäessä Veisu on ihan ok, mutta tarhasta hakiessa se antaa vähän vaihtelevasti kiinni. Jos tamma haluaisi vielä jatkaa ulkoilua, se juoksuttaa hakijaansa jonkin aikaa ympäri tarhaa. Joskus jos tammalla on syystä tai toisesta kiire sisälle, hyvä ettei se tunge ihmisen syliin.

Ratsuna Veisu voi olla kiva, jos yhteistyö ratsastajan kanssa toimii ja tammalla sattuu olemaan hyvä päivä. Tamma on erinomainen välttelemään totista työntekoa ja menemään sieltä, mistä aita on matalin. Yksi tamman kanssa hyväksi todettu keino työmotivaation ylläpitämiseksi on ylenpalttinen kehuminen kaikesta, mitä tamma tekee oikein. Veisusta nimittäin oikein näkee, miten se jaksaa kantaa itseään vielä hieman kauemmin, kun sitä on äänellä kehuttu ("Hyvä tyttö, ihan super hieno!") suoriuduttuaan jostain tehtävästä tai tehtävän osasta. Tamma on hieman etupainoinen ja vaatii paljon hyvää ratsastusta, että sen saa käyttämään takaosaansa paremmin ja ottamaan menosuunnaksi eteen-ylös. Hyppäämisestä tamma tykkää kovasti ja saattaa olla radalla välillä melko vahva. Tamma myös mielellään tekee hypätessä omia päätöksiä, eikä aina ihan helpolla malttaisi kuunnella ratsastajan apuja.

Suku

Isälinja: Luunveistäjä - Navajan Kauhutohtori - Haamutohtori (3)
Emälinja: Syyn Sotatonttu - Pirunkorven Kotitonttu - Pirttihilla (3)
Sukusiitosprosentti: 0 %
Sukukatokerroin: 1

Veisulla on tasan kolme polvea sukua.

Periyttäminen

Jälkeläiset

Ei vielä jälkeläisiä.

Kilpailukalenteri

Näyttelyt

Porrastetut kilpailut

Hoito-ohjeita

Päiväkirja

📝 9. lokakuuta 2021 :: Saapuminen Hirttivaaraan
Lopulta koitti se kauan odotettu päivä, että Veisu vieroitettaisiin emästään Tossusta lopullisesti ja pikkutamma muuttaisi meille Hirttivaaraan. Kauppakirjat oli toki laadittu ja allekirjoitettu jo ennen varsan syntymää. Vieroitustilanne oli sujunut kuulemma hyvin ja Veisu oli harjoitellut yksinoloa jo aikaisemminkin pienissä pätkissä hyvällä menestyksellä. Kun Tossu-emä jäi talliin Veisun astellessa kohti tallin ovea ja hevoskuljetusautoa, ei tilanne ja ero vaikuttanut kiinnostavan oikeastaan kumpaakaan. Tossu lienee vain iloinen päästessään hieman omalaatuisesta varsastaan eroon ja Veisu - noh, siitä ei oikein ota selvää, pitääkö se ylipäätään muista hevosista vaiko eikö.

Veisu asteli vaihtelevalla tahdilla Inkerin perässä kohti kuljetusautoa ja puraisi tätä kerran myös kevyesti käsivarteen tuon lyhyen matkan aikana. Lastaussillan edessä varsa teki täydellisen stopin ja tuntui juurtuvan maahan. Kuljetustakin oltiin kuulemma harjoiteltu, tosin melko vaihtelevalla menestyksellä. Autokyydissä odotteli jo mukaan seuraneidiksi lähtenyt Tenava-tamma, joka katseli kiukuttelevaa varsaa kiinnostuneena ja huutelikin vielä pari kertaa varsalle, ihan kuin rohkaistakseen sitä astumaan kyytiin. Veisua ei kuitenkaan rohkaisut kiinnostaneet eikä se suostunut ottamaan askeltakaan lähemmäs lastaussiltaa. Aikaa kului eikä tilanteen kanssa edistytty oikein mihinkään suuntaan ja lopulta kaikki pehmeät keinot oli käytetty. Inkerin, Nooran ja parin Hiivurin tallityöntekijän suunnitellessa seuraavaa siirtoaan Veisu yhtäkkiä hirnahti kerran kipakasti, minkä jälkeen pikkutamma asteli varmoin askelin lastaussiltaa ylös ja rupesi syömään tarjolla olevia heiniä, samalla mulkoillen pahasti Tenavaa, joka olisi halunnut tehdä tuttavuutta pikkuisen kanssa. Lastaustilanteessa mukana olleet ihmiset seisoivat hetken aloillaan täysin hölmistyneinä, ennen kuin tajusivat pistää varsan kiinni kuljetusautoon ja kaikki mahdolliset ovet säppiin. Mikä lie varsan mielen muuttanut, mutta pihaustakaan se ei päästänyt matkan aikana ja kamerasta katsellessakin selvisi, että se vaikutti koko kotimatkan ajan tyytyväiseltä.

Hirttivaaran tallipihaan pysähdyttyä Veisun mieliala kuitenkin taas muuttui, varsan ruvetessa paukuttamaan kuljetusauton lattiaa vaativan oloisena pienellä etukaviollaan. Kopista poistuminenkin tapahtui yhdellä räjähtävällä, mutta yllättävän hallitulla loikalla. Veisun ollessa turvallisesti maankamaralla Inkeri otti suunnaksi päätallin, varsan steppaillessa riimunnarun päässä lennokkain askelin. Karsinassa varsa vaikutti taas tyytyväiseltä ja levolliselta saatuaan heinää eteensä, vaikka naapurilleen ja uutta tulokasta pällisteleville ihmisille se näyttikin hieman nyrpeää naamaa. Tämänpäiväisen jälkeen vaikuttaa siltä, ettei Veisu ole hevonen sieltä helpoimmasta päästä ja että sen kanssa saa tulevaisuudessa tehdä tosissaan töitä sujuvan yhteistyön löytymiseksi.

📝 20. marraskuuta 2021 :: Suomenhevosvarsojen arvioinnissa
Veisu on kasvanut jo siihen ikään, että on sen vuoro lähteä VSR:n varsa-arviointiin näytille. Juuri tämän tamman kohdalla jännitti oikeastaan koko päivä - vaikka Veisun kanssa oli viime aikoina vihdoin päästy elämään melko mutkatonta arkea ja sillä on muutenkin menossa hieman seesteisempi ajanjakso elämässään, ei voisi yhtään tietää, mitä tamma tuumaisi ihmisten ilmoille lähtemisestä. Kaikki voisi mennä pieleen missä vaiheessa valmistautumista tai arviointipäivää tahansa. Huoli Veisun käytöksestä ja siitä, mitä se tuumaisi koko reissusta, oli onneksi aivan turhaa. Tamma vaikutti ehkä ensimmäistä kertaa elämässään jopa nauttivan harjattavana olosta ja ainoastaan kavioita puhdistettaessa jouduttiin tamman kanssa hieman neuvottelemaan asioista. Pesukin oli sujunut hyvin ja koppiinkin Veisu jolkotteli rennosti tarhakaverinsa Daamin perässä.

Arviointitilaisuuskin sujui Veisun osalta erittäin onnistuneesti. Rakennearvioinnista tamma sai hienosti yhdeksän pistettä eikä suotta - tamma on kieltämättä ikäisekseen erittäin sopusuhtainen ja muutenkin kaikin puolin hyvännäköinen, minkä lisäksi se malttoi käyttäytyä koko arvioinnin ajan jopa epäilyttävän hyvin. Niin hyvin, että se sai käytöksestään rakennearvostelun aikana täyden kympin! Kympin tamma sai myös hienosta suvustaan. Aivan koko päivää tamma ei kuitenkaan jaksanut käyttäytyä mallikansalaisen lailla, joten muusta käytöksestään tilaisuuden aikana tamma sai vaatimattomat 6,75 pistettä.

Kokonaisuudessa Veisun päivä sujui odotettua huomattavasti paremmin. Tamma sai päivän aikana upeat 35,75 pistettä, mikä oikeutti ensimmäiseen palkintoon ja se olikin tilaisuuden paras 2-vuotias suomenhevonen. Sanomattakin siis selvää, että päivä oli Veisun osalta erittäin antoisa.

Ikääntyminen

Ikääntyy satunnaisesti.