Fiktion Vilkku
VIRTUAALIHEVONEN / A SIM-GAME HORSE
|
|
|
|
© kasvattaja
Virallisestihan emme olleet etsimässä Trullinummeen uusia asukkaita. Törmäsin Vilkkuun kuitenkin sattumalta eräässä myynti-ilmoituksessa ja ihastuin oriin heti. Jätin raudikosta ostotarjouksen, mutten rehellisesti sanottuna odottanut, että se hyväksyttäisiin. Parin päivän jännittämisen jälkeen orin kasvattaja vastasi kuitenkin myöntävästi ja ihastuttava Vilkku siirtyi omistukseeni. Olin erittäin innoissani tästä onnistuneesta hevoskaupasta, enkä malta odottaa kaikkia tulossa olevia vuosia tämän orin kanssa!
Kasvattajansa kanssa Vilkku oli kisannut jo melko paljon painotuslajeissaan, kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa. Meillä asuessaan orin kanssa on jatkettu näissä lajeissa kilpailemista, minkä lisäksi Vilkku on päässyt kiertämään ahkerasti myös näyttelyitä. Vaihtelun vuoksi ollaan käyty välillä kokeilemassa myös esteitä ja pyörähdetty muissa rennommissa villeissä kilpailuissa. Komean orhimme kanssa on ehdottomasti tarkoituksena käydä jossakin vaiheessa rotu- ja yleislaatuarvostelussa sekä lajilaatiksissa, mutta Trullikselle uskolliseen tapaan näihin koitoksiin valmistautumisesta ei oteta turhaa stressiä.
Viime aikoina Vilkku on saanut viettää melko rentoa elämää, sillä sen päivät kilpakentillä ovat jääneet pitkälti jo taakse - laatuarvostelujakin on alettu jo kiertää. Oria liikutellaan hissukseen kotosalla kentällä ja maastossa, minkä lisäksi komistus saa tarhata koko päivän omassa tarhassaan. Vilkku on vaikuttanut tyytyväiseltä rauhalliseen kotielämäänsä.
---
Vilkku on peruskiltti ori, jonka vahvuuksia ovat kouluratsastus ja valjakkoajo. Jos et itse kuitenkaan perusta kummastakaan lajista, niin Vilkku on onneksi myös mitä mainion maastoilukaveri. Esteille raudikosta oripojasta ei kuitenkaan ole, ainakaan vähänkään kokemattomamman tai aremman ratsastajan kanssa.
Tallikäytökseltään Vilkku on erittäin asiallinen ja mukava, ja se harvemmin mölyää tallissa turhan takia. Pienten uudelleenjärjestelyjen jälkeen ori sai mukavan ja rauhallisen karsinan käytävän päädystä, jossa sillä ei ole vastapäätä ketään häiritsemässä. Naapurissakin asustaa harmiton Varro-ruuna, ja naapuruksilla onkin melko sopuisat välit keskenään. Tarpeen tullen Vilkun kanssa ulos kuljettaessa voidaan käyttää myös sen karsinan vieressä olevaa ns. sivuovea, jos lyhyen tallikäytävän lävitse kulkeminen pääovelle tuntuu syystä tai toisesta ylitsepääsemättömän vaikealta. Vilkku arvostaa rapsutuksiaj a muista huomionosoituksia (sekä tietenkin herkkuja!), muttei joidenkin tallitovereidensa tapaan ole näitä jatkuvasti röyhkeästi kerjäämässä. Hoitotilanteissa ja varusteita pukiessa ori käyttäytyy yleisesti ottaen ihan fiksusti. Pesarillekin ori tallustelee ujostelematta. Valjastaessa Vilkku saattaa olla aavistuksen malttamaton siinä vaiheessa, kun on kärryjen kiinnityksen aika.
Taluttaessa Vilkku on ehkä hieman nössykkä, suomeksi sanottuna vähän taluttajan tossun alla, eikä se pahemmin viitsi ruveta remuamaan turhan päiten. Tähän kiltteyteen ei kuitenkaan kannata luottaa aivan sokeasti, joten sopiva välimatka muihin hevosiin kannattaa pitää ja pysyä itsekin koko ajan riittävän valppaana. Tarhaan päästettäessä Vilkku ei malttaisi odottaa riimunnarun irrottamista turhan kauaa, joten vikkelyys tässä asiassa on valttia. Tarhaan päästyään raudikolla on tapana tehdä kunniakierros tarhan ympäri reippaassa laukassa tai ravissa, minkä jälkeen se rauhoittuu. Tarhasta hakiessa Vilkku antaa kuitenkin kiltisti kiinni.
Ratsuna Vilkku on reippaanlainen ja melko herkkä, mutta kuitenkin yritteliäs. Lisäksi sillä on hyvä työmoraali. Kouluratsuna Vilkku on selkeästi parhaimmillaan, ja etenkin osaavan ja apuja riittävän harkitusti käyttävän ratsastajan kanssa ori toimii kuin unelma. Esteillä Vilkku on sellainen perussuorittaja, joka ylittää kyllä pikkuesteet ihan kunnialla, mutta suuremmille estekorkeuksille sillä ei riitä taito eikä oikein motivaatiokaan. Ori myös kaipaa yhtään hankalammissa tilanteissa paljon tukea ratsastajaltaan. Mielenvirkistykseksi Vilkku tykkää kyllä tehdä puomityöskentelyä ja hypätä pieniä kavaletteja silloin tällöin. Vaikka kiltti ori onkin kyseessä, ei Vilkku ole kuitenkaan aloittelijoiden ratsu. Maastoilu on raudikon orin mieleen, ja metsässä kulkiessa se onkin aina erittäin rennon ja hyväntuulisen oloinen. Vilkku ei myöskään säiky turhia, ja esimerkiksi peuran pompatessa metsässä sen kulkureitille ori korkeintaan hieman säpsähtää.
Ajamaan lähdettäessä Vilkku ei aluksi meinaa millään pysyä nahoissaan, vaan se olisi heti reippaasti lähdössä liikkeelle. Liikkeelle päästyään ori on hetken aikaa kovin säpäkkänä, mutta rauhoittuu kyllä nopeasti, jos kuski ei vain turhia hätäänny orin innostuksesta. Kärryjen edessä Vilkun reippaus säilyy loppuun asti, mutta ori on kaikesta huolimatta melko mukava ajettava taitavan ihmisen käsissä. Raudikkomme toimii hyvin ääniavuilla, raippaa harvemmin tarvitsee käyttää. Orin kanssa voi lähteä huoletta kärryttelemään myös maastoon ja hiekkatielle, sillä ori on yhtä rohkea kärryjen edessä kuin ratsastettaessakin.
Kilpailupaikoilla ja muutenkin oman tallin ulkopuolella Vilkku käyttäytyy pääasiassa asiallisesti. Se voi olla hieman reaktiivisempi kuin kotioloissa, muttei missään nimessä mitenkään mahdoton. Lisääntyneestä reaktiivisuudesta voi olla myös hyötyä kilpailutilanteessa, kunhan ratsastaja vain osaa valjastaa orin mielentilan oikealla tavalla käyttöön kilpailusuorituksen aikana. Matkustajana Vilkku on tottunut ja varma.
Suku
|
i. Rätvänän Viisnolla † VH15-018-0148 / tprt sh 156cm koulupainote (vaB) KTK-III, SLA-II, KRJ-I |
ii. Maanan Valtteri † VH13-018-1189 / rt sh 156cm KTK-III, KRJ-III |
iii. Pursetti VH13-018-0683 / prt sh 155cm |
|
iie. Valonna VH13-018-0738 / vkk sh 158cm | ||
|
ie. Rätvänän Hillevi † VH06-018-4146 rt sh 155cm KTK-III, SLA-III, KRJ-II, ERJ-III, YLA2 |
iei. Ukon Poju † VH04-018-2651 / rt sh KTK-II | |
|
iee. Sikuriina ROV † rt sph 147cm SLA-II | ||
|
e. Pirunkorven Tilkku † VH14-018-1972 / tprt sh 158cm koulu- & valjakkopainote (heB, noviisi) KTK-III, KRJ-I, VVJ-II |
ei. Kevätrinteen Komia † VH13-018-1062 / tprt sh 159cm |
eii. Tupovaaran Komistus † VH12-018-0610 / trt sh 155cm |
|
eie. Kaunon Kuuratar VH12-018-1302 / rt sh 161cm | ||
|
ee. Huvitutin Tihku † VH14-018-0420 / prt sh 155cm |
eei. Töpiäinen † VH13-018-0762 / m sh 154cm | |
|
eee. Primadonna † VH13-018-0729 / rt sh 156cm |
Isälinja: Rätvänän Viisnolla - Maanan Valtteri - Pursetti (3)
Emälinja: Pirunkorven Tilkku - Huvitutin Tihku - Primadonna (3)
Jälkeläiset
|
Tähdellä (*) merkityt kilpailut on kilpailtu kasvattajan kanssa.
Näyttelyt
|
ERJ esteratsastus
10 kilpailua / 2 sijoitusta, joista 0 voittoja / 0 cup-sijoitusta
|
KRJ kouluratsastus
66 kilpailua / 45 sijoitusta, joista 11 voittoja / 1 cup-sijoitusta
|
|
MEJ maastoesteratsastus
5 kilpailua / 2 sijoitusta, joista 0 voittoja / 0 cup-sijoitusta
|
VSR kilpailut suomenhevosille
5 kilpailua / 1 sijoitusta, joista 1 voittoja / 0 cup-sijoitusta
VVJ valjakkoajo
59 kilpailua / 38 sijoitusta, joista 9 voittoja / 0 cup-sijoitusta
|
|
Villit kilpailut
15 kilpailua / 3 sijoitusta, joista 3 voittoja / 0 cup-sijoitusta
|
|
[1] KM: Nallekarhu
Yleisiä ohjeita
|
Liikutusohjeet
|
Ruokinta
|
Varustekaappi
Vie hiiri varusteen päälle nähdäksesi tarkemman kuvauksen. Trullinummen hevosilla on myös yhteisiä tarvikkeita (mm. hoitotuotteita, pinteleitä, juoksutustarvikkeita, heijastimia ja kärryjä), jotka löydät täältä.
Varusteista kiitokset EQP:lle, Kivimetsän varusteelle, Mestyn varusteelle ja OddPixelille!
      
    
       
    
|
26. lokakuuta 2015 / Saapuminen Trullinummeen
|
Vilkku saapui illansuussa Trullinummeen kasvattajaltaan Miljalta Fiktiosta. Vaikka näin Vilkun pakittavan ulos kuljetuskopista tottuneesti ja varmasti ja erittäin elävänä, en voinut edelleenkään uskoa, että ostotarjoukseni tästä hienosta orista oli mennyt läpi ja se todellakin seisoi pienen maalaistallini pihamaalla. Ihka elävänä ja niin komeana! Kun Vilkku oli turvallisesti maan kamaralla, se katseli ympäristöään uteliaasti korvat hörössä ja hörähti hempeästi tarhassa olleille tammoille, jotka olivat tulleet aidan viereen katselemaan tallin uusinta asukasta. Pari tyttöstä sieltä vastasikin ja joku taisi innostua ruikkimaan kiimapisujakin. Vilkku oli siis selkeästi tehnyt hyvän vaikutuksen tallin naisväkeen! Varrokin vaikutti omassa tarhassaan kiinnostuneelta Vilkusta, mutta pienen pällistelyn jälkeen se jatkoi nopeasti omia touhujaan. Vilkku talutettiin talliin omaan uuteen karsinaansa, johon sille oli laitettu tarjolle vettä ja heinää. Ori saisi loppupäivän olla rauhassa tallissa, josta sillä oli avoimen oven kautta näköyhteys ulkoileviin tallitovereihinsa. Seuraavana päivänä ori pääsisi ulkoilemaan omaan tarhaansa. Seuraavat pari viikkoa ori saa rauhassa tutustua uuteen asuinpaikkaansa ja sitä liikutetaan vain kevyesti. |
29. lokakuuta 2015 / Kaisan ja Vilkun ensikohtaaminen
|
"Mikä tää tässä tän naapurissa on?" Kaisa kysyi laskiessaan Varron irti ruunan karsinassa. "Mun uusin ostos, Fiktion Vilkku. Seitsemänvuotias ori. Eiks ookin sulo!" nojailin rinta rottingilla Vilkun karsinan ovea vasten laskettuani Ellan irti omaan karsinaansa. Ori näytti tyytyväiseltä Kaisan rapsuttaessa sitä korvan takaa. "No on, on. Mutta mitä ihmettä sä orilla teet?! Ja kuinka tää tulee toimeen täällä tammalauman keskellä? Ja missä vaiheessa sä edes tän ehdit hankkia?" Kaisan ilmeestä näki, että hän ei ollut täysin tyytyväinen tähän ostokseen. "No ihan hyvin se on nyt parina päivänä täällä viihtynyt. Maanantai-iltana kun se tuli tänne, niin se Varroa yritti vähän vokotella tosta kaltereiden läpi, ennen kuin tajus että se on ruuna. Varro kyllä parina ekana päivänä vaikutti tosi epätyytyväiseltä tähän uuteen naapuriinsa ja oli pettynyt tallin kuninkaan tittelin menetyksestä, mutta nyt ne on kyllä jo ihan hyvää pataa keskenään. Muuten ei oo ollu mitään ongelmaa. Ja ostin kun tää vaikutti tosi kivalta, olin muutenkin miettinyt toisen vähän paremman harrasteratsun ostoa. Sitä paitsi, tän kanssa on kilpailtu valjakkoajossakin!" yritin perustella ostostani. Sanan valjakkoajo kohdalla Kaisan ilme tosin muuttui entistä epäuskoisemmaksi. "Valjakkoajoa! Ethän sä ole koskaan edes ollut valjakkokärryjen kyydissä! Se on kuule ihan eri juttu ajella sellaisilla kuin noilla koppakärryillä," Kaisa totesi lopetettuaan orin rapsuttamisen. Vilkku vetäytyi syömään karsinan pohjalle päiväruokinnan aikana tipahdelleita kauranjyväsiä ja kiusaamaan Varroa kaltereiden läpi. "No kyllä mä kerran olen groomaamista päässyt kokeilemaan," sanoin hieman loukkaantuneena. "Sitä paitsi mun yksi kaveri lupasi kyllä toimia ajurina ja auttaa näiden valjakkojuttujen kanssa ja opettaa mulle groomauksen salat. Piia meinaan, se brunette mikä kävi kesämmällä Varroakin kerran ratsastamassa. Kyllä sä sen muistat." Kaisa pyröäytti silmiään ja katseli hetken Vilkkua hieman mietteliäänä."No jaa.. Omatpahan on rahas ja ongelmat mitkä tästä vielä seuraa," Kaisa tuhahti. "Mutta onhan se kyllä aika komee." Virnistin, sillä tiesin saaneeni Kaisan puolelleni tässä asiassa. Lähdimme ulos hakemaan Pipsaa ja Thelmaa takaisin sisälle, suunnitellen samalla Vilkun tulevaisuutta ja haaveillen monista upeista varsoista, joiden isä ori olisi. |
23. tammikuuta 2016 / Ratsastelua kentällä
|
Kovimmat pakkaset olivat vihdoin hellittäneet, ja hevosten kanssa uskalsi tehdä muutakin kuin vain rentoja metsälenkkejä. Olin eilen juoksuttanut Vilkkua hetken, ja tänään tarkoituksena oli ratsastaa orilla kentällä. Puolen päivän jälkeen saapastelinkin siis kohti tallia, jossa Vilkku omassa karsinassaan etsi kuivikkeen seasta päiväheinien jämiä. Kävin hakemassa Vilkun varusteet yläkerrasta ja asettelin ne käytävän reunalle pesarin viereen. Etsin orin harjapakista kaviokoukun, nappasin karsinan ovesta riimun ja narun ja astelin Vilkun karsinaan samalla hieman vihellellen. Taputin minua vastaan tullutta oria ja sujautin sille riimun päähän, putsasin kaviot ja talutin sen pesukarsinaan. Vilkku vilkuili kiinnostuneena tallin ovelle päin harjatessani sen pitkäksi venähtänyttä talvikarvaa. Ori pitäisi klipata taas jossain vaiheessa.. Kun Vilkku oli puunattu puhtaaksi ja jalat sekä kenkien tilanne tarkistettu, aloin pukea sille varusteita. Sujautin ensin suojat paikoilleen, heitin satulan ja enkkuloimen orin selkään ja lopulta kiinnitin sivuohjat orin satulaan. Tarkoituksenani oli juoksuttaa oria hetki ennen kuin nousisin selkään. Vetäisin kypärän päähän ennen orin suitsimista, kiinnitin juoksutusliinan suitsiin, nostin juoksutusraipan lattialta ja lähdimme tallustamaan kohi kenttää. Nicky oli juuri ratsastamassa Ellalla kentällä, mutta kaksikko lähti pian kohti maastoa meidät nähdessään. Vaikka Vilkku on yleensä niin kilttiä poikaa taluttaessa, se rupesi Ellan nähdessään machoilemaan ja hirnumaan oikein kunnolla. Toruin oria samalla, kun Nickyn ravuritamma vain mulkaisi Vilkkua halveksuen kulkiessaan ohitsemme kohti metsäpolun alkua. Talutin edelleen hieman vikuroivan orini kentälle ja suljin portin. Talutin Vilkun kentän keskelle ja ohjasin sen ympyrälle. Vilkku eteni melko reipasta käyntiä ja hetken kuluttua pyytäessäni sitä nostamaan ravin, poika lähti kiitämään eteenpäin kunnon pierupukkilaukalla. Kun sain Vilkun rauhoiteltua, se malttoi ravata ihan kiitettävän nätisti, joskin hieman jännityneesti. Kun pyysin Vilkun pysähtymään, otin siltä sivuohjat pois. Ripustin ne ja juoksutusliinan kentän aidalle, juoksutusraippa kaatui johonkin kenttää ympäröivään lumikinokseen. Kävin myös noukkimassa maasta viltin, joka ei ollut kestänyt tekemistäni virityksistä huolimatta orin riehumisessa mukana, ja nostin senkin kentän aidalle. Tarkistin vielä kertaalleen orin satulavyön, ennen kuin nousin sen selkään. Pyydettyäni Vilkun käyntiin teimme uralla käynti-ravisiirtymisiä ja pysähdyksiä. Vilkku pursusi selkeästi energiaa, mutta malttoi silti juuri ja juuri kuunnella kiltisti myös pidätteitä. Rupesimme pikkuhiljaa tekemään tehtäviä ravissa - lähinnä pääty-ympyröitä ja suunnanvaihdoksia, orin vetreydyttyä myös voltteja sekä pohkeenväistöä. Vilkku rupesi loppujen lopuksi hieman rentoutumaan, eikä painanut enää niin paljoa kädelle kuin aluksi. Olimme tehneet tehtävät lähinnä ravissa ja käynnissä, joten parien välikäyntien jälkeen aloitimme hieman laukkatyöskentelyä. Ensimmäinen laukannosto johti melkoisen reippaaseen laukan ja ravin epämääräiseen välimuotoaskellajiin ja muutamaan isoon ilopukkiin, joiden seurauksena melkein mätkähdin maistelemaan kentän lumikerrosta. Pysyin kuitenkin kyydissä, ja pienen tasapainon korjauksen jälkeen kokeilimme uudelleen laukannostoa. Tällä kertaa Vilkku nosti laukan paljon hallitummin, vaikka vauhti oli edelleenkin turhan reipas. Teimme laukassa hetken kahdeksikkoa ja kokeilimme pari kertaa myös laukanvaihtoja. Kun tulin siihen tulokseen, että ratsastelu saisi riittää tältä päivältä, ohjasin Vilkun kentän aidan vierelle. Noukin viltin aidalta ja asettelin sen orin selkään. Kaisa oli juuri sopivasti kurvannut pihaan, joten hän tuli avaamaan meille kentän portin. Vaihdoimme nopeasti muutaman sanasen, mutta päätimme siirtää kunnon juorutuokion myöhemmälle, sillä Vilkkua ei selkeästi huvittanut seisoskella paikoillaan. Kaisan keräillessä juoksutusvermeiltä aidan päältä suuntasimme Vilkun kanssa kohti maastoreitin alkua. |
9. helmikuuta 2016 / Eläinlääkärikäynti
|
Tänään oli osalla hevosistamme taas inhottava päivä eläinlääkärin kanssa. Olin tilannut Ledyalle, Varrolle, Vilkulle ja Vatulle hampaiden raspauksen ja Tarjalle etujalkojen tutkimuksen, sillä aiemmalla käynnillä saadut hoito-ohjeet eivät olleet auttaneet toivotulla tavalla. Päivä alkoi nelikon hampaidenhuollolla. Ledya oli hieman hankala tapaus, sillä tamma arvasi jo rauhoituspiikin nähdessään, mistä nyt on kyse! Pienten vastaanhankailujen jälkeen Ledya kuitenkin saatiin rauhoitettua ja hampaat raspattua. Tamman hampaat olivat erinomaisessa kunnossa, ja seuraava raspaus on ajankohtainen jälleen vuoden päästä. Seuraavana uhrina - siis potilaana - oli Varro, joka myös rauhoitettiin. Ruuna on kuitenkin sen verran lungi poika, että rauhoituksen kanssa ei ollut ongelmia. Ehkä Varro pärjäisi raspauksenkin ilman rauhoittamista, mutta en halunnut riskeerata, että ruuna saisi jonkin angstikohtauksen juuri kriittisellä hetkellä. Ruunan hampaidenhuolto sujui ongelmitta, mutta muutama isompi piikki hammaskalustosta löytyi. Gabriela raspasi piikit pois, eikä piikkien aiheuttamia vaurioita tai muutoksia onneksi löytynyt. Varro joutuu hammaslääkärin pakeille seuraavan kerran jo neljän kuukauden kuluttua. Seuraavina potilaine olivat Vilkku ja Vattu. Koska Vilkku on iso ja fiksu mies, ei sitä tarvinnut rauhoittaa toimenpiteen ajaksi. Raspauksessa ei myöskään löytynyt piikkejä tai muita muutoksia. Olin jättänyt Vatun viimeiseksi raspattavaksi, sillä olihan tämä pikkuneidin ensimmäinen hammaslääkärikäynti ja meitä saattaisi odottaa kunnon teiniangsti! Vattu käyttäytyi kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka tamma vöhön kiemurtelikin rauhoitusta annettaessa. Myös Vatun hampaat olivat priimakunnossa. Kun hammashuollot olivat tältä päivältä ohitse, oli vuorossa Tarjan etujalkojen tutkiminen. Tamman jalat turvottelivat edelleen, vaikka niitä oli hoidettu edellisellä eläinlääkärikäynnillä saatujen ohjeiden mukaan. Koska mitään merkittävää vaikutusta ohjeiden noudattamisella ei ollut ollut, Gabriela päätti ultrata Tarjan jalat. Molemmista etusista löytyi vaurioita pinnallisista koukistajajänteistä, joskin vauriot olivat onneksi erittäin pieniä. Syyn Gabriela löytyi kavioiden pienistä asentovirheistä, jotka olivat aiheuttaneet ylimääräistä rasitusta jänteille. Gabriela vuoli Tarjan kaviot ja jänteisiin piikitettiin hieman kortisonia paranemisen nopeuttamiseksi. Saamamme uudet hoito-ohjeet eivät juurikaan poikenneet aiemmista, sillä Tarja täytyy edelleen pitää vain kevyellä liikunnalla ja jalkoja kylmätä, molempia noin kuukauden verran. Tarkastuskäynnille menemme Tarjan kanssa maaliskuun alussa, jotta näemme, miten hoito on ruvennut puremaan. Kiitokset jälleen Spellcaren Gabrielalle hevostemme hoitamisesta! |
20. helmikuuta 2016 / Kantakirjaushumua
|
Olin ilmoittanut Vilkun kantakirjattavaksi, ja tänään olisi sitten se kauan odotettu päivä. Onneksi ori oli edellisenä iltana puunattu erinoimaisen siistiksi ja pakattu loimiin niin, että lian tarttuminen orin karvaan olisi lähes mahdotonta, sillä tokihan aamu ei sujunut kuten Strömsössä. Ensinnäkin nukuin pommiin. Heräsin Kaisan pommittaessa minua viidennellä puhelulla, jonka jälkeen aamupalalle tai muulle ylimääräiselle ei jäänyt aikaa. Kaisa oli onneksi heittänyt hevoset ulos ja niille ruuat nenän eteen. Traikkua ei oltu ehditty vielä edellispäivänä pakata, sillä Kaisa toi sen mukanaan vasta nyt aamulla. Kaikki mukaan tarvittavat tavarat ja hoitovälineet oli onneksi katsottu jo valmiiksi edellisenä iltana, joten kun tavarat oli viskattu autoon, tarvitsi enää vain taluttaa Vilkku autoon. No orihan ei tietenkään ollut tänään yhteistyöhaluisella tuulella. Yleensä Vilkun kanssa ei tarvitse lastaustilanteessa nähdä suurtakaan vaivaa, vaan ori seuraa nätisti perässä traileriin. Tänään oli kuitenkin selkeästi vähän mököpäivä, sillä ori veti liinat tiskiin lastaussillan kohdalla, eikä suostunut etenemään sitten millään. Kokeilimme kaikkea (herkuilla lahjomista, silmien peittämistä, liinaa pepun takana...), mutta Vilkku vain riekkui ympäriinsä. Itkuhan siinä meinasi tulla, sillä olimme suunnitellusta aikataulusta jo melko reippaasti myöhässä. Manasin orin maan rakoon ja marssin talliin etsimään jotain, millä orin saisi traileriin. Kun kolusin satulahuonetta, Kaisa juoksi perääni ja kertoi Vilkun kivunneen ihan nätisti ilman taluttamista. Mikä lie orille tullut. Pääasia, että ori oli nyt kärrissä, joten hyppäsimme Kaisan kanssa pikapikaa autoon ja lähdimme huristelemaan tapahtumapaikalle. Auton ratissa ollut Kaisa oli saanut kirittyä hyvin lastaukseen tuhlautunutta aikaa, ja selvisimme kuin ihmeen kaupalla paikalle vain hieman aikataulusta jäljessä (ja yksinä kappaleina - allekirjoittanut joutui välillä pitämään kiinni penkistä henkensä edestä). Kun juoksin kansliaan ilmoittautumaan, Kaisa rupesi laittamaan Vilkkua esityskuntoon, sillä vuoromme olisi pian. Itse kantakirjaustilaisuus tuntui menevän ohitse nopeasti, enkä muista siitä juuri mitään muuta, kuin että Vilkku oli niin hienona ja että se käyttäytyi oikein mallikkaasti. Kotiin palasimme ratsukantakirjaan toiselle palkinnolle kantakirjatun orin kanssa. Vilkku sai paljon kehuja ja muutaman extraherkun jo ennen kotiinpaluuta. Takaisin kotitallille päästyämme heitin orille vielä pari porkkanaa, joita ori jäi mutustamaan tyytyväisenä. |
13. elokuuta 2016 / Kouluvalmennus (kirjoittanut Kemiina)
|
“Anteeksi kovasti, kun olen myöhässä!”, Kemiina huusi kentän portilta ja asteli rivakkaasti hiekkakentän keskelle. Aluksi valmentaja tarkkaili hevosta sekä ratsastajaa ja ryhtyi sitten töihin. “Se on hieno! Todella hieno, ja suuri”, kommentoi alkajaisiksi valmentaja suomenhevosta. Ratsastushousuissaan seisova valmentaja pyysi ratsukkoa nostamaan ravin ja tekemään lyhyeltä sivulta leikkaajan pohkeenväistössä. Muutaman kerran Tinúvel teki töitä käskettyä kunnes Kemiina lopulta puuttui peliin. “Seis, seis Tinüvel! Ei, ei, ei!”, hän manasi. “Katse eteen, leuka pois rinnasta, kanna kädet ja anna selvemmät ohjeet! Nyt Vilkku on aivan hukassa”, valmentaja neuvoi ja asetteli Tinúvelin asentoa hevosen seisoessa pomminvarmasti paikoillaan, hieman puhaltaen raviaskelluksen jälkeen. Ratsastaja painoi pohkeet hellästi kiinni raudikkonsa kylkiin ja taas mentiin. Tinúvelia jännitti kääntää hevonen leikkaajalle, suoristaa se ja lähteä pohkeenväistöön. “Parempi, paljon parempi! Pidä kuitenkin jalka rauhassa ja muista se leuka”, valmentaja muistutti, mutta vaikutti jo tyytyväisemmältä. Sama harjoitus jatkettiin toiseen suuntaan useita toistoja kerraten.
Ravityöskentely jatkui pienen tauon jälkeen, jotta hevonen saisi hengähtää ja kävellä hetken löysin ohjin. Ratsukko nosti laukan Kemiinan ohjeistamana. Vilkku näytti hieman temmottomalta ja laiskalta, joten temmonlisäyksiä tehtiin paljon, samoin siirtymisiä. Pian Vilkku näytti oikein hyvälle ja Kemiina halusi ratsukon tekevän vielä muutamat laukanvaihdot pitkällä sivulla. “Oikein hyvä Tinúvel, näin! Nyt on hyvä ryhti, asento ja tempo. Vilkku näyttää oikein kuuliaiselta”, Kemiina hihkui ja antoi raikuvat aplodit. “Nyt on hyvä lopettaa. Ravaa pari kierrosta pitkin ohjin ja ota käyntiin”. |
29. lokakuuta 2017 / Rautakruunu 2017 -kilpailuissa
|
Vilkku oli muutaman muun Trullislaisen tapaan kilpailemassa tänä viikonloppuna Sîr Angrenin synttärikilpailuissa. Matka kilpailupaikalle sujui konkarilta oikein mallikkaasti, lähinnä rauhaksiin heiniä pupeltaessa. Kilpailupaikallakin Vilkku osasi käyttäytyä kokemuksen tuomalla rauhallisuudella ja rohkeudella, vaikka tietenkin uusi paikka vähän pistää aluksi jännittämään. Vilkku oli kotosalla harjattu ja pistetty muutenkin kilpailuvalmiuteen, joten kilpailupaikalle saapuessa riitti, että orin peitinkarvasta pyyhkäistiin pikaisesti matkan aikana tarttuneet pikkupölyt pois ja heitettiin varusteet niskaan. Sitten vain ratsastaja selkään ja kohti verkkaa, olihan ori päivän ensimmäisessä luokassa! Perjantaina kilpailtiin kouluratsastuksessa helppo C -tasolla. Vilkun starttivuoro oli jossakin osallistujamäärän puolen välin tienoilla. Ori tuntui verryttelyssä melko rennolle ja kevyelle ratsastaa. Kilpailusuorituksessakin ori teki oikein hyvää työtä, olihan luokka sille aivan naurettavan helppo, ja suurimmat virheet johtuivat puhtaasti ratsastajan amatöörimäisistä virheistä ja hätiköinnistä. Suorituksen jälkeen Vilkku loppuverkattiin ja jäimme odottelemaan luokan tuloksia. Vilkun sijoitus oli seitsemäs yhteensä 21 ratsukon joukosta. Ruusukesijoille emme tänään valitettavasti päässeet, mutta kokonaiskilpailua ajatellen Vilkku ansaitsi neljä pistettä. Tulosten kuulemisen jälkeen Vilkku juotettiin, siltä purettiin varusteet ja se pääsi omaan tilapäismajoitukseensa mutustelemaan heiniä ja hienosta suorituksesta ansaittuja porkkanoita. Lauantaina Vilkkua harjattiin ja varustettiin sen vielä syödessä viimeisiä aamuruokiaan. Tänään orin kanssa kilpailtaisiin rataesteillä ja se oli lähtövuorossa ensimmäisenä - meillä oli siis kiire verkkaan! Rehellisesti sanottuna en odottanut orilta mitenkään ihmeellistä suoritusta tältä päivältä. Vaikka estekorkeus luokassa oli vaatimattomat 50cm, ei Vilkku ollut koskaan osoittanut mitään huikeita esteratsun lahjoja tai motivaatiota kyseiseen lajiin. Verkassa Vilkku tuntui kuitenkin erittäin yhteistyöhaluiselta ja innokkaalta ja se jopa ajoittain imi esteelle. Itse kilpailusuorituksen aikana ori väläytteli välillä oikein hienoa hyppytekniikkaa ja innostui jopa heittämään pari ilopukkiakin. Suoritimme radan lopulta puhtaasti loppuun ja hyvällä ajallakin. Tuloksia kuunnellessa kävi ilmi, että Vilkku voitti luokan! Olin pyörtyä onnesta ja ylpeydestä, sillä eihän meidän Vilkku mikään estehevonen ollut. Luokkavoitto tarkoitti 10 pistettä kokonaiskilpailussa ja orin yhteispisteet olivat tässä vaiheessa 14. Sunnuntaina oli viimeisen osakilpailun, maastoesteiden, vuoro. Tänään Vilkun aamu oli rauhallisempi, sillä se starttasi oman luokkansa viimeisenä. Maastoesteiden korkeus oli 40cm ja lähdimme Vilkun kanssa eilisen hyvän suorituksen saattelemina oikein itsevarmoina tämän päivän koitokseen. Verkassa Vilkku tuntui yhtä toimivalta kuin parina edellisenäkin päivänä, tosin ehkä aavistuksen väsyneeltä. Väsymys näkyi myös itse suorituksen aikana, kun orin vauhti meinasi parissa mäessä hieman hyytyä. Loppujen lopuksi maastorata sujui oikein kivasti ja Vilkku hyppäsi myös tänään yllättävän hyvin. Ori oli kuitenkin melko hidas, joten se jäi tämän päivän osakilpailussa sijalle 10. Tästä sijoituksesta ori nappasi yhden kokonaiskilpailupisteen.
|
Yhteensä Vilkku keräsi kokonaiskilpailussa 15 pistettä. Kokonaiskilpailun tulokset julkistettiin pian maastoesteosuuden tulosten jälkeen. Vilkku suoriutui upeasti jaetulle kolmannelle sijalle yhdessä Lyydian ja Lovedoor Ellien sekä Jannican ja A.D. Estellen Hilariuksen kanssa. Mukaan saimme suuren valkean ruusukkeen palkintokaappiin laitettavaksi. Hyvä, Vilkku!28. elokuuta 2018 / Geenitestailua
|
Olin jokin aika sitten ottanut Vilkulta jouhinäytteitä, joiden avulla halusin selvittää orin geneettisen värin. Mitään suuria yllätyksiä en jaksanut testiltä odottaa, sillä mitään kovin ihmeellisen värisiä tapauksia orin suvussa ei ollut. Kun geenitestin tulokset tänään tulivat, oli tulos seuraavanlainen: ee/Aa. |
02. syyskuuta 2018 / Rate My Ponyn ensiarvostelussa
|
Rakenteestaan ori sai heikohkot 45%. Pää, kaula ja etuosa (38p.) sekä runko ja takaosa (43p.) arvioitiin kohtalaisiksi, jalat ja kaviot hyviksi (54p.). Luonteestaan ori sai ihan hyvät 51%. Rohkeus rankattiin heikoksi (17p.), mutta kuuliaisuus (57p.) ja tempperamentti (52p.) hyviksi, herkkyys kohtalaiseksi (36p.) ja älykkyys erinomaiseksi (95p.). Liikkeistään Vilkku sai hyvät 63%. Käynti arvioitiin hyväksi (60p.), ravi kohtalaiseksi (44p.) ja laukka erinomaiseksi (85p.). Taidoistaan ori sai 54%. Nopeus (37p.), kestävyys (47p.), hyppytekniikka (31p.) ja voima (38p.) arvioitiin kohtalaisiksi, ketteryys (85p.) ja kokoamiskyky (83p.) erinomaisiksi. Tilaisuuden ratsastettavuuskokeesta ori sai 56 pistettä ja maininnan hyvä. Käytöksestään tilaisuuden aikana Vilkulle kertyi pisteitä 73 ja niinikään maininta hyvä. |
18. helmikuuta 2019 / Karkureissulla
|
Kun Tinu laahusti aamulla kohti tallia ruokkiakseen hevoset, hän havahtui tallia lähestyessään kovaan meteliin. Naisen askel reipastui kummasti tämän kiirehtiessä kohti valkoista tallirakennusta. Möykkä kuului selkeästi ns. poikien puolelta tallia. Kun Tinu avasi tallin oven, oli häntä vastassa yksi hänen pahimmista painajaisistaan. Vilkku oli karannut karsinastaan yön aikana! Rehulan ovi oli onneksi ollut kiinni, joten ori ei ollut päässyt syömään rehuja ja heinää. Eikä päässyt tammojen puolelle, se se vasta kamalaa olisikin ollut! Nytkin ori oli keskittynt kovasti Thelma-aasin riiailuun, mutta pitkäkorva ei juurikaan ollut lämmennyt suomimiehen kosiskeluille, vaan huusi ja meuhkasi kiukkuisena täyttä kurkkua karsinassaan. Vilkun kiinni saaminen ei onneksi osoittautunut kovinkaan haastavaksi tehtäväksi. Ori oli niin kovin lumoutunut aasitammasta, ettei huomannut vierellensä hiippaillutta Tinua, joka nopeasti kiinnitti riimunnarun orin riimuun. Hetken vielä esiinnyttyään Vilkku tajusi lähteä seuraamaan riimunnarusta kiskovaa Tinua kohti omaa karsinaansa. Kun ori oli turvallisesti omassa pikku sopissaan, oli aika tutkia orin itselleen, muille ja tallin rakenteille aiheuttamat vauriot. Käytävä näytti pääosin siistiltä, mitä nyt karsinoiden ovissa roikkuneet riimut ja narut olivat sikin sokin pitkin lattiaa. Thelma puhisi edelleen kiukkuisena karsinassaan, mutta rupesi näyttämään rauhoittumisen merkkejä huomattuaan, että epätoivottu sulhasehdokas oli poistettu paikalta. Tamma ei myöskään näyttänyt ontuvan tai saaneen minkäänlaisia naarmuja. Roki vaikutti olevan hieman poissa tolaltaan sekä hikinen, ruuna oli selvästi stressannut tapahtumaa. Toisaalta osittain vaurioitunut lauta ruunan karsinan ovessa kielii siitä, että Vilkku oli yrittäny sillekin hieman uhitella. Varro puolestaan vaikutti tyytyväiseltä omassa yksiössään ja oli Tinun saapuessa talliin seurannut tapahtumia ihan hyvillä mielin. Varro ja Vilkku ovatkin sen verran tuttuja ja hyvää pataa keskenään, että Tinu uskoi orin jättäneen rotutoverinsa rauhaan yöllisellä seikkailullaan. Ja sitten Vilkku. Ori oli saanut polkeman oikean etusen ruununrajaan, toinen takanen oli hieman turvoksissa ja orilla oli pieni vekki turvassaan. Tinu ruokki nopeasti hevoset, minkä jälkeen hän otti karkulaisen pesupaikalle, jossa hän puhdisti haavat ja yritti hieman kylmätä turvonnutta takajalkaa. Vilkku ei onneksi vaikuttanut ontuvan tai muuten arkovan jalkojaan kävellessään, joten kun haavat oli hoidettu ja jalat kylmätty, ori pääsi normaaliin tapaan ulos tarhaansa. |
30. kesäkuuta 2020 / Maastoesteitä kokeilemassa
|
En tiedä minkä mielenhäiriön olin kokenut, kun päätin lähteä kokeilemaan Vilkun kanssa maastoesteitä. Ja koska lahjattomat harjoittelevat, mehän lähdettiin heti kilpailuihin. Viisipäiväisiin kilpailuihin. Ihan kylmiltään. Vilkun kanssa on ylipäätään hypätty viimeksi varmaan joskus viime vuonna, joten voitte kaikki varmasti arvata, millaisen vastaanoton ilmoitukseni Vilkun osallistumisesta maastoesteille sai Villeltä sekä Kaisalta... Kun ensimmäinen kilpailupäivä koitti ja kaikki kisoihin osallistuvat Trullinummen hevoset oli saatu kilpailupaikalle, oli aika valmistella Vilkku lähtökuntoon. Osallistuimme ensimmäiseen luokkaan, jossa estekorkeus oli vain 30cm. Ihan lälly lasten luokka, siis, eikä meillä oikeasti pitäisi olla mitään huolta. Tuon kokoiset esteet hyppäisi vaikka takaperin silmät kiinni! Hymyni alkoi tosin hyytyä, kun tuli meidän vuoromme startata. Lähdettyämme suoritukseemme Vilkku ampaisi pyydettäessä matkaan reippaalla, mutta hieman jännittyneellä laukalla. Ori oli selvästi ihmeissään, että mitä helvettiä se akka siellä selässä on taas suunnitellut. Pari ensimmäistä hyppyä sujuivat orin pienestä epäröinnistä ja ratsukon harjoituksen puutteesta huolimatta kunnialla. Vilkun itsevarmuus selkeästi kasvoi näistä huikeista onnistumisista, joten loppurata sujui kuin leikkiä vain ja maaliin saavuimme hyvillä mielin, minä leveästi hymyillen. Myöhemmin saimme tietää sijoittuneemme viidestä ratsukosta toisiksi, joten hyvä mielihän siitä tuli. Seuraavina päivinä menestuksemme koki pienen kolauksen, sijoittuessamme joko jumbosijalle tai toisiksi viimeisiksi. Viimeisenä päivänä saimme kuitenkin kerättyä paketin taas kasaan ja suorituksemme parani, jonka ansiosta saimme kotiinviemisiksi myös toisenkin kakkossijan ruusukkeen. Uskon, että tästä reissusta jäi hyvä mieli meille molemmille. Ja toivon, etten jatkossa saa tällaisia samanlaisia hienoja ideoita. |
28. elokuuta 2021 / Kalla CUPissa
|
Matka kilpailupaikalle sujui hyvin, vaikka lastauksessa Vilkku vaikutti mielummin jäävän kotiin kuin lähtevänsä matkustamaan. Tapahtumapaikalla ori vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä ja se seurasi uteliaana kilpailupaikan hälinää. Ori vaikutti hyvältä jo verkassa, joten Tinu lähti orin kanssa luottavaisin ja tyytyväisin mielin radalle. Vilkku itse suoritti helppo A -tasoisen radan kuin vanha tekijä, suurimmat virheet menivät selkeästi ratsastajan piikkiin. Kaikesta huolimatta Tinu vaikutti radan jälkeen tyytyväiseltä ja orikin asteli kouluaitojen sisältä pois pitkin, rennoin askelin ja korvat hörössä. Kun Tinu sai käsiinsä suorituksensa arvioinnin, hän oli tyytyväinen tulokseen: 69,556 %. Mikä parasta, tällä tuloksella ratsukko kiilasi lopulta koko luokan kärkeen. Sinivalkoinen ruusuke hulmusi kauniisti orin laukatessa ryhdikkäänä kunniakierrosta palkintojenjaossa, Tinun hymyillessä leveästi ratsunsa selässä. Kyllä nyt kelpaisi palata kotiin tältäkin reissulta. |
Vaikka Vilkku nykyään viettääkin lähinnä aikaa kotitallillaan ja sen kilpailut ovat pääasiassa kilpailtu, halusi Tinu lähteä orin kanssa kilpailemaan Auburn Estatesiin, jossa järjestettiin Kalla CUP. Tällä kertaa Vilkun ei tarvinnut sen suuremmin kestää omistajansa hömpötyksiä ja lajikokeiluja, vaan ori pääsi näyttämään taitonsa kouluratsastuksessa. Tuttua huttua orille siis!Vilkku ikääntyy satunnaisesti. Ori on ikääntynyt 9-vuotiaaksi asti niin, että n. 4kk=1a ja 7-vuotiaaksi niin, että n. 1kk=1a.
|
|
17-vuotias - 19.08.2023 18-vuotias - 19-vuotias - 20-vuotias - |
21-vuotias - 22-vuotias - 23-vuotias - 24-vuotias - 25-vuotias - 26-vuotias - 27-vuotias - 28-vuotias - 29-vuotias - 30-vuotias - |