Tallikirja

1. heinäkuuta 2021 / Varsayllätys

Mussun oli odotettu varsovan heinäkuun alussa ja se olikin muutamana edeltävänä päivänä näyttänyt merkkejä lähestyvästä varsomisesta. Tamma olikin otettu öiden ajaksi sisälle, mihin sille oli tehty mukava, tilava karsina ottamalla kahden karsinan välinen väliseinä pois ja levittelemällä karsinan pohjalle reilu kerros olkea. Kaveriksi sisälle oli otettu joka yö tallin aasitammat. Mussu vaikutti tyytyväiseltä uusiin asuinjärjestelyihinsä, vaikka muuten se näytti melko tuskastuneelta valtavan mahansa kanssa.

Tinu oli jo parin edellisen yön ajaksi leiriytynyt tallin yläkerran pikkumakkariin, josta hänen oli helppo käydä tarkistamassa Mussun tilannetta muutaman tunnin välein. Herkkäunisena hän myös heräsi herkästi kaikkeen alakerrasta kantautuvaan kolinaan. Yön viimeisellä tarkastuskierroksella, noin aamu neljän aikoihin, kaikki vaikutti olevan hyvin eikä varsominen ollut käynnistynyt, vaikka Mussu näytti vielä aikaisempiakin päiviä tuskastuneemmalta mahansa kanssa. Tinu oli jo kipuamassa takaisin yläkertaan, kun rupesi kuulostamaan siltä, että joku marhaa ympäri karsinaa. Hetken kuulostelun jälkeen Tinusta kuulosti siltä, kuin joku olisi käynyt maate. Niinpä hän päätti käydä tarkistamassa tilanteen vielä uudestaan.

Uudelleen Mussun karsinalle käveltyään Tinu löysi tamman makaamasta karsinan pohjalla . Synnytys oli käynnissä ja varsan jalkaa pukkasi jo ulos. Koska Mussu oli varsonut jo aikaisemmin erittäin onnistuneesti ja ilman ihmisen avun tarvetta, nainen päätti pysytellä sivummalla - kuitenkin valvoen, että kaikki sujuu hyvin. Eläinlääkärin numero oli myös kaivettu esiin, ihan kaiken varalta. Lopulta Mussu sai ponnistettua varsan pihalle ja molemmat jäivät makoilemaan oljille, selkeästi väsyneinä. Varsa vaikutti Tinun mielestä hieman pieneltä, mutta muuten silmämääräisesti terveeltä. Mussukin nosti päätään sen verran, että nuuhki hieman jälkikasvuaan. Pian tamma alkoi kuitenkin ponnistaa uudelleen ja kun jälkeisten sijaan näkyviin tuli uusi jalkapari, Tinu päätti pienessä paniikissa soittaa eläinlääkärin paikalle. Mussu oli päättänyt synnyttää maailmaan kaksosvarsat!

Päivystävä eläinlääkäri saapui paikalle nopeasti. Mussu oli kuitenkin ollut nopeampi ja ponnistanut odotellessa myös toisen varsansa maailmaan. Tinu tiesi kaksosvarsojen riskit ja oli puhelusta asti käynyt mielessään läpi mahdollisia katastrofiskenaarioita. Eläinlääkäri tutki Mussun sekä varsat, mutta kaikki vaikutti onneksi olevan hyvin. Varsat olivat hieman normaalia pienikokoisempia, mutta kumpikin nousi omin avuin huterille jaloilleen. Mussu ymmärrettävästi vaikutti väsyneeltä, mutta sekin ponnisti itsensä jalkeille ja alkoi hoivata varsojaan äidillisesti. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei syytä huoleen olisi, mutta hän kävisi varmuuden vuoksi muutamalla tarkistuskäynnillä seuraavien päivien aikana.

Aamu oli jo valjennut, kun varsomistilanne oli ohi, kolmikko tarkistettu ja eläinlääkäri poistunut Trullinummen tiluksilta. Molemmat varsat olivat rautiaita, ensimmäisenä syntynyt oli osoittautunut tammaksi ja jälkimmäinen oriksi. Tamma sai nimekseen Trullin Aamuvirkku ja ori Trullin Jättekiva, mutta tuttujen kesken kaksikko kulkee nimellä Mirkku ja Kingi.

21. kesäkuuta 2021 / Huh hellettä!

Helleaalto oli saapunut Suomen ylle ja mittarin elohopea kipusi päivän pahimpaan aikaan jopa hieman reiluun +30 celciusasteeseen. Hevoset olivat kerääntyneet kesälaitumillansa puiden alle suojaan porottavalta auringolta. Sopu sijaa antaa - tai sitten ei, tuumasivat suuremmalla laitumella laiduntavat tammat. Tinu oli tehnyt etätöitä yläkerrassa, kun avoimesta ikkunasta kantautui hirveää älämölöä laidunten suunnasta. Koska ikkunasta ei nähnyt laitumille saakka, hän päätti lähteä tarkistamaan tilannetta.

Tinu saapui tammojen laitumelle, muttei ensin havainnut mitään tavallisesta poikkeavaa. Möykkä oli jo loppunut ja tammat seisoivat silmät puoliummessa suuren tammen oksien alla puun tarjoamassa varjossa. Tarkemmin laumaa katsoessa Tinu kuitenkin huomasti Pipsun ryntäässä tuoreen vekin. Pipsun luo saavuttuaan ja vammaa tutkiessa ilmeni kuitenkin, ettei mikään kovin iso haava onneksi ollut kyseessä. Kaikki pörriäiset kuitenkin näyttivät löytävän tiensä haavan luokse alta aikayksikön ja Pipsu vaikutti selkeästi ärsyyntyneeltä tästä. Tinu kipaisikin hakemassa tallista hieman pihkasalvaa sekä kostean sienen, jolla pyyhkäisi ensin haavasta liat pois ennen pihkasalvan levittämistä. Pipsu seisoi koko toimenpiteen ajan kärsivällisesti paikoillaan.

Kun Pipsun haava oli hoidettu, tamma jäi hetkeksi Tinun vierelle rapsutettavaksi. Tammalla oli jonkin verran ötökänpuremia etenkin juuri ryntäiden seudulla, joten tältä alueelta rapsuttelu oli tamman mielestä erittäin mukavaa. Jossakin vaiheessa Pipsun rapsutuskiintiö tuli täyteen ja tamma siirtyi rauhallisesti hieman sivummalle torkkumaan. Koska muut tammatkaan eivät osoittaneet naiseen mitään kiinnostusta, tämä päätti siirtyä takaisin sisälle töidensä pariin.